Pariskuntana markustelu: uhka vai mahdollisuus ?

Isäni sanoi: 

"Matkustely yhdessä on yksi iso parisuhdetesti."

Voin vain kompata. Jos selviätte käsikädessä läpi nälkäkiukkujen, vieraan kulttuurin, pienten hotellihuoneiden ja kestätte katsella toistenne naamaa päivästä toiseen, aamusta iltaan kahden viikon ajan, kestätte mitä vain. 

Matkustelu avartaa niin omaa ajatusmaailmaa kuin parisuhteen väriskaaloja. Jatkuva yhdessäolo ja uusien asioiden kokeminen voi olla kuluttavaa kenelle tahansa. Riitoja tulee helpommin, kun oma tila pienenee normaalista siihen minimiin. 

Meillä matkustelu on osoittautunut hyväksi tavaksi viettää aikaa yhdessä ja samalla päästä näkemään maailmaa, tämä kun kumpaakin kiinnostaa!
Kahden viikon Japanin reissu osoittautui täydeksi kympiksi. Isoja riitoja emme saaneet aikaan ja pikkukinat olemme oppineet sivuuttamaan tupakan mittaisen ajan kuluessa. Joitain keskusteluja käytiin suhdettakin koskien, mutta lähinnä keskityttiin nauttimaan ihanasta ympäristöstä. 
Ero edelliseen reissuun oli siinä, että nyt ei eletä sitä rakkauspakkausaikaa. Nyt ollaan oikeasti saavutettu se suhteen arki, mikä sinänsä omalla tavallaan on vallan hauskaa! Kun toisen alkaa oppia vihdoin tuntemaan, on elämä vähän helpompaa. 
Vaikkakin itse haluan lähteä siitä lähtökohdasta, että toista ei voi koskaan tuntea ihan täysin, ei ainakaan vielä muutaman vuoden yhteiselon jälkeen. 

Mutta ihanaa on se, että joku jakaa yhteisen intohimon kohteen. Meissä on vain se ero, että siinä missä mies oli onnellinen kotiinlähdöstä ja arkeen paluussa, olen minä sellainen ikuinen haahuilija joka itkee aina lentokoneessa kotimatkalla, koska irtiotto arjesta on aina yhtä ihanaa. Kaipuu ulkomaille on vain niin valtava, etten osaa olla aina niin hirveän onnellinen siitä kotiinpaluusta. 

Pariskuntana matkustaminen on meille todellakin mahdollisuus. Mahdollisuus päästä hetkeksi pois arjen pyörityksestä ja kotitöistä. Mahdollisuus kasvaa ja kokea yksin ja yhdessä. Päästä tutustumaan siihen toiseen ja ehkä jopa itseenkin, vieraassa ympäristössä. Tekee älyttömän hyvää tuulettaa päätä. 

Reissun jälkeen on selvää, että aikaa pitää päästä viettämään myös erikseen. Kahden viikon tiivis läheisyys on aika epänormaali tila, kun on totuttu myös niihin omiin menoihin ja kavereihin. 
Itse tällaisena takertujana joudun ymmärtämään tätä tilannetta ja antamaan aikaan. Ja hei, tästä olisi yksi postausidea muhimassa pääkopassakin ;) 

Jos Japanin-reissun kuvat kiinnostaa, kehotan tarkastelemaan toista blogiani sillä silmällä. Heti kun Flickr suostuu tekemään yhteistyötä, laitan kuvat nähtäville!