Deittailuko epätasa-arvoista?

Ilta-Sanomista löytyy juttu, joka kertoo kuinka Elite Daily-sivuston miespuolinen toimittaja on listannut 6 asiaa, jotka on laittanut merkille treffailukulttuurissamme.  

Kyseessä on tietenkin suhteellisen vanhanaikaisia huomioita ja edelleen väitetään, ettei deittailumaailma ole tasa-arvoinen. Juttuun pääset tästä. 

Onko tosiaan niin, että deittailu on vielä 2016 vuonna sukupuolittunutta toimintaa? 

Omista treffikokemuksista on tosiaan se parisen vuotta aikaa, mutta ajattelinpa nyt pureutua näihin kuuteen pointtiin, jotka miesnäkökulmasta on tehty. Olemmeko samaa mieltä siitä, että miehen kädet ovat treffeillä sidottu? Vai lentääkö tämä lista kaaressa suoraan roskakoriin?

 1. Mies maksaa, varsinkin ensitreffeillä

En ole koskaan olettanut, että mies maksaa treffeillä. Lähtökohtaisesti maksan omat menoni itse, oli kyse sitten ruuasta tai leffalipusta. Mutta pakko myöntää, että esimerkiksi ruuan tarjoaminen on ihan miellyttävä piirre ja todellakin nostaa miehen pisteitä silmissä. Olen ehkä tässä asiassa hieman "vanhanaikainen".

Täytyy myös myöntää se, että itse en kyllä tarjoutuisi maksamaan miehen ateriaa ensitreffeillä. Voisin vastavuoroisesti tarjota esimerkiksi juoman, jos hän olisi tarjonnut minullekin. Mutta muuten pysyisin visusti maksanitseomatmenoni- kannassa. 

Nykyisin deitti-iltoina kuitenkin pyritään maksamaan kumppanin kanssa suhteellisen tasan illan menot. 

Samaa mieltä toimittajan kanssa. 

2. Mies ei saa myöhästyä treffeiltä

Tämä huomio pätee mielestäni kumpaankin yhtälailla. Ihan samalla tavalla, jos nainen on pahasti myöhässä, ei se anna hyvää kuvaa noin ihmisestä yleisesti. 

Ja sitä paitsi, joskus voi tulla mutkia matkaan. Auton rengas voi puhjeta, bussi olla myöhässä tai voit lukita itsesi vahingossa parvekkeelle. Myöjästyminen on inhimillistä.

Tärkeintä on ilmoittaa, jos treffikumppani joutuu odottelemaan. 

Sitä paitsi, eikös se ole seksikästä olla vähän myöhässä?

Eri mieltä toimittajan kanssa. 

 3. Mies ei voi kadota vessaan vartiksi

Tällä viitataan siihen, että naiset "katoavat" jossain vaiheessa deittejä vessaan puuteroimaan nenäänsä. 

Ensinnäkin a) tekeekö kukaan nainen tätä muka oikeasti b) miksei mieskin voisi käydä "freshiytymässä" miestenhuoneessa. En oikeastaan pitäisi sitä edes mitenkään outona. Sitä paitsi, mitä sillä on väliä, jos henkilö katoaa vain vessaan vartiksi. Kunhan ei katoa koko hemmetin tilasta. Kysehän voi olla vaikka jännityspissasta!

Eri mieltä toimittajan kanssa. 

4. Mies ei voi tilata treffeillä salaattia

Ihan oikeasti...

Eri mieltä toimittajan kanssa. 

kuvat täältä

5. Nainen voi ylipukeutua, mies ei

Tämä on vähän sama, kuin tuo salaatin tilaaminen. Olisin todella otettu, jos miehellä olisi normaalia siistimmät vaatteet. Se kertoo vain siitä, että mieskin on halunnut yhtä lailla panostaa ulkoiseen habitukseensa tehdäkseen vaikutuksen meikäläiseen. 

Jutussa mainitaan, että naiselle voi olla todella turn-off, jos miehellä on vääränlaiset kengät. Tässä vaiheessa ehkä kalastelisin treffikumppanini vähän huolellisemmin. Kiva persoona on tärkeämpi, kuin se millaiset kengät on jalassa. 

Eri mieltä toimittajan kanssa. 

6. Itsekeskeinen mies on no-no

Toki, olen samaa mieltä tästä. On tosi inhottavaa, jos treffikumppani keskittyy vain itseensä, eikä ole lainkaan kiinnostunut toisesta osapuolesta. 

Mutta, mielestäni tämä pätee kyllä ihan samalla tavalla naisiinkin. Itsekeskeinen nainen on ihan yhtä mielenkiinnonvievä, kuin itsekeskeinen mieskin. 

Joten vaikka olen samaa mieltä itsekeskeisyydestä, olen silti eri mieltä kuin toimittaja. 

Lopputulos?

En tiedä missä deittailumaailmassa tämä toimittajamiekkonen oikein elää, mutta mielestäni treffailu on nykyään hyvinkin ilmeisesti tasa-arvoista. Nainen voi maksaa omat ruokansa ja mies tilata sen tonnikalasalaattinsa, ilman häpeän tunnetta. 

Eiköhän ne sukupuoliroolit ole siellä omien korvien välissä. JA toisaalta, ei pidä sekoittaa sukupuolirooleja herrasmiehen tapoihin. 

Olen puhunut. Mitä mieltä te olette yllämainituista seikoista? 

Mustat sukat jalassa

Jos ei nyt kuitenkaan aina puhuta vain siitä, ett lällynlää rakkaus on ihanaa. Parisuhteissa on myös omat ongelmansa ja haasteensa. 

Yksi näistä on se vanha kunnon mustasukkaisuus. 

 Rehellisesti sanottuna, olen itse kyllä aika mustasukkainen. En sellainen hullunkiilto silmissä menevä akka, joka kyttää jokaisen viestin, joka miehen puhelimeen kilahtaa. 
Pakko kyllä myöntää, että kysyn tarpeettoman usein "Kenen kanssa viestittelet, ei vaan ois joku toinen nainen?". 
Ja joskus kun esimerkiksi ulkona tulee vastaan joku oman sukupuoleni edustaja jolla rakas kumppanini jää juttelemaan, saatan sitten rennosti kysyä että mistäs tunnettekaan? 
Saan kyllä mustasukkaisuuspuuskia aina sillon tällöin, mutta onneksi tajuan pitää suun kiinni. Koska suurimmaksi osaksi, mustasukkaisuuden tunteet ovat olleet aika turhia. 

Kysyin myös mieheltäni, olenko hänen mielestään mustasukkainen. Vastaus oli: "No en mä ainakaan ole huomannut mitään!".
Heh... If you only knew...

 "Mustasukkaisuus on epämiellyttävä tunne, joka syntyy kun ihminen kokee jonkun uhkaavan asemaansa hänelle läheisen ja merkityksellisen ihmisen elämässä. "

Näin sanoo wikipedia. Ja tottahan se on. 

Kyse ei ole siitä, ettenkö siis luottaisi omaan kumppaniini. Mutta voin sanoa, etten luota toisiin naisiin. Nainen on naiselle valitettavasti susi. Karu fakta. 
Olimme uutena vuotena pienellä porukalla juhlimassa loppuyötä pienessä pubityyppisessä. Irroittelimme siinä sitten tyttökaverini kanssa keskenämme tanssilattialla, miehet istuivat pöydässä silläaikaa juttelemassa. 
Kunnes kaverini sitten totesi vain, että katsos, siellä on joku tyttö juttelemassa miehelles. Meikäläinenhän ampaisi pöytään sillä sekunnilla. Se nuori tyttönen ei edes tiedä, mikä siihen iski. Kaappasin vain miehen kaulasta kiinni sen merkkinä, että hei tämä tässä on meikäläisen.  
Todella lapsellista ja tyhmää, tiedän. Mutta sen verran löytyy minulta ehkä sitä epävarmuutta. Mies vain naureskeli, että naiset. Olisihan hän itsekin voinut sanoa, että sori ei kiinnosta. 

Ja tämä kun ei ole ainut kerta. Pitäisi kai olla imarreltu, kun mieheni kiinnostaa muitakin, mutta valitettavasti minä näen vain punaista. Hahah!

Olen salaa aika omistushaluinen, mutta se juontaa varmaan juurensa sinne, että on niitä huonojakin kokemuksia tullut joskus omalle polulle. Niille ei voi mitään ja vaikka ne ovatkin mennyttä aikaa, niin tunteilleni en mahda mitään. Niin kauan, kun mustasukkaisuus ei ole oikea ongelma suhteessa, niin uskoisin kaiken olevan hyvin. Ja älkää ymmärtäkö väärin, en oikeasti riehu täällä poistamassa naispuolisia henkilöitä rakkaani puhelimen numeroluettelosta. 

Pieni mustasukkaisuus on suloista ja osoittaa sen, että välittää toisesta sen verran, ettei halua tämän joutuvan muiden käsiin. 
Suuri mustasukkaisuus on sitten kontrollihaluisuutta, omalta kumppaniltaan ei voi kieltää kanssakäymistä vastakkaisen sukupuolen kanssa. 
Ja jutskailenhan minäkin muiden miesten kanssa, eikä se ole mikään ongelma. 

Plus, mieheni on harvinaisen suorasanainen ja rehellinen ja se on piirre, jota arvostan paljonkin. Olemme puhuneet toistemme puhelimen tutkimisesta ja tehnyt selväksi, että saisin tehdä niin jos haluaisin. Mutta ei minulla nyt sentään sellaiseen tarvetta ole. Siitä pidän kiinni, että viestit ja puhelimet ovat yksityisiä. Vaikka kuinka olisi parisuhteessa. 
Mutta tottakai se helpottaa, kun kumppanilla ei ole mitään salattavaa. 
Mustasukkaisuus on ikävä fiilis, mutta tavallaan sitä kyllä ehkä tarvitsee vähän olla. Vaikka mies itse onkin todennut, ettei ole mustasukkainen yhtään. Hah, tämä on kyllä todistettu toisin ;) 

Oletteko te mustasukkaisia toisistanne? 

Rakkautta edelleen ilmassa

Lauantai-ilta.

Olen ollut aamuvuorossa ja tullut tyhjään kotiin. Olen nukkunut päikkärit sohvalla, heittänyt pakastepizzan uuniin ja valmistellut huomisen ruokaa. 

Avaasin viinipullon, lakkasin kynnet uudella lakalla ja olen katsonut pari jaksoa Vuosia Nuoremmaksi- ohjelmaa. 

Seuraavaksi etsin Netflixistä hömppäleffan ja linnoittaudun sohvalle suklaalevyn ja tyynykasan kanssa. 

Toinen puolisko on viettämässä poikien peli-iltaa. Koko asunto on siis vain ja ainoastaan minun. 

Niin paljon kun toista rakastankin, on aivan ihana välillä heittäytyä ihan vain omiin juttuihin ja omaan maailmaan. 

Meillä pyörähti eilen se kolmas vuosi liikkeelle. Vitsailtiin siitä, että nyt alkaa sitten se "avioelämä", nalkutus ja sen sellainen. Heh, niinpä niin. 

Kaksi vuotta on meille kummallekin pisin suhde, missä olemme olleet. Tämä on siis oikeastaan aikamoinen saavutus. 

Mulla vain tuli sellainen olo eilen, että näin niiden asioiden kuuluukin olla. Yksi vuosi taas plakkarissa ja voin edelleen kuvitella meidät yhdessä niissä keinutuoleissa heittämässä yhtä huonoa huulta, kuin nyt. 

Vuosipäivä aina laittaa ajattelemaan tulevaisuutta enemmän kuin muut päivät. Mikä on tilanne vuoden päästä, entä kolmen? 

Kahteen vuoteen mahtuu meillä jo yksi iso etappi ja se oli saman katon alle muutto. Ehkä seuraava askel on sitten se saksanpaimen koira (jolle on jo mietitty nimikin valmiiksi). 

Olen miettinyt ihan hirveästi ylipäätään meidän tulevaisuutta. Ehkä siksi, että oikeasti näen sellaisen tämän miehen kanssa. Näen sen yhteisen omakotitalon, audin ja keinutuolit. Toivon, että ne joskus saavutan juurikin tämän ihmisen kanssa. 

Kaiken kaikkiaan, tässä on hirveän hyvä olla, niin yhdessä kuin välillä erikseenkin. Haluan, että vielä kymmenenkin vuoden päästä meidän illat päättyy samaan kuin eilen. 

Makoiltiin sohvan nurkassa katsomassa Harry Potteria ja toisteltiin vaan kuinka paljon toisiamme rakastetaan, kunnes kumpikin nukahdettiin. 

Tälläistä ällömakeaa ajatustenvuodatusta tällä kertaa. Taidanpa nyt napata tuon viinilasin ja jatkaa iltaani... :)

Elossa ollaan

Päätin tulla ilmoittamaan, ettei tämä blogi ole mihinkään kuollut. Keskityin aikalailla pitämään talvilomaa ja siinä sivussa jäi vähän päivittely vähemmälle. Mielessä on kuitenkin muutama postausidea, jotka aion toteuttaa, kun ensi viikolla taas tartun normaaliin arkeen. 

Tänään on tosiaan meidän vuosipäivämme. Kaksi vuotta tuli mahdottoman äkkiä täyteen. Kaksi vuotta on ollut täynnä ylä- ja alamäkeä ja tuntuu hienolta olla nyt tässä. 

Odottelenkin, että mies tulee töistä kotia, niin päästään viettämään iltaa yhdessä. Ohjelmassa on illastamista meidän suhteelle tärkeässä ravintolassa sekä ensimmäinen kokemus Escape roomista! J Ä N N Ä Ä !

Ihanaa ja rakkaudentäyteistä viikonloppua kaikille!