Koulussa tuli puhetta sinkkuudesta ja sinkkuelämän hyvistä puolista verrattuna parisuhteiluun. Yleisestikin sinkkuutta aina puolustellaan.
Sitä saa käydä baarissa niin paljon kuin haluaa ja jatkoille voi päätyä kenen kanssa tahansa.
Kukaan ei ole valittamassa sotkuisista tavoistasi ja saat itse määrittää katsotaanko televisiosta Temptation Islandia vai ei.
Saat vallata koko sängyn yksin itsellesi, eikä kukaan syö ruokiasi (varsinkaan herkkujasi).
Mutta kuten joku voi jo päätellä, en toki tullut ylistämään tänne omaa sinkkuelämääni. Tulin ylistämään niitä mahtavia asioita, jotka parisuhteessa voittavat yksinolon mennen tullen.
Kaikki sinkut, älkää ottako pahalla. Sinkkuelämä on ihan mahtavaa ja yksinolossa ei ole mitään pahaa.
Mutta kun se parisuhde...
1. Kotona on pitkän päivän jälkeen joku odottamassa sekä mahdollisesti päivän kotityöt tehtynä.
Varsinkin kun vedin harkan aikaan pitkää päivää, oli ihan mahtavaa tulla kotiin, kun joku oli valmis antamaan energiahalin ja ruokakin saattoi parhaillaan tuoksua tuossa liedellä.
Parasta on se, kun aamulla lähtiessäsi näet tiskivuoren, mutta kotiin palatessa se on valloitettu. Yksin asuessa en inhonnut mitään muuta niin paljon, kuin siivoamista.
2. Kun heräät yöllä hiestä märkänä painajaiseen, on vieressäsi joku, joka lohduttaa.
Muistan kun sain elämäni toisen unihalvauksen.Tuntui siltä, että joku yritti vetää meikäläistä jaloista pois sängystä. Havahduin hetken päästä siihen, että olin kokonana hereillä ja säpsähdykseeni heräsi myös mieheke. Paniikissa sopersin jotain sekavaa jostain demoneista (:D) ja mies kaappasi mut tiukkaan halaukseen.
Ja jos mies ei pääse hereille asti, vetäisen aina käsivarret omatoimisesti ympärilleni, sekin jo helpottaa!
Ja mitä tulee sängyn valtaamiseen, mies osaa nukkua hirveän pienessä tilassa. Saan siis rauhassa nukkua meritähtiasennossa, meillä siitä ei valiteta!
3. Lauantai-iltana ei tarvitse tälläytyä ja vetää liian tiukkaa minimekkoa päälle saadaksesi seuraa lakanoiden väliin.
Parhaimmillaan voit olla hiukset likaisina sekä meikittä ja saada silti. Kätevää varsinkin kaikille mukauudenhaluisille.
4. Yleinen kommentti sinkkujen suusta on, että voit rauhassa sikailla ilman häpeää.
Mutta parasta on se, kun voitte kultasi kanssa nauraa ja puhua kehon tuotoksista ääneen. Siinä vaiheessa suhde on vasta vakava, kun voit pieraista toisen kuullen.
5. Parisuhteessa sinulla on aina joku, joka kuuntelee tyhmiä juttujasi ja parhaimmillaan jakaa ne kanssasi. En oikeasti tiedä ketään ihmistä, kenen kanssa voisin olla yhtä luonnollinen ja rento. Se on ihan kiva fiilis, kun ei tarvitse esittää yhtään mitään muuta kuin mitä oikeasti on.
Ja tähän on turha jauhaa paskaa siitä, kuinka jotkut ovat kaikkien kanssa ihan omia itsejään. No ette ole, ihan oikeasti. Siinä meikäläisen argumentti.
6. Kun me mennään ulos syömään, en yleensä jaksa syödä koko annosta kokonaan (kiitos skolioosi ja korsettiajat muokkaantuneesta syömistottumuksista). Mies toimii vähän samalla tavalla kuin koira. Se syö loput annoksestasi, eikä jää huono omatunto lautaselle jääneestä ruoasta!
Toinen hyvä puoli on se, etten ikinä itse tilaa alkuruokaa, koska en jaksaisi muuten syödä itse pääruokaa. Mutta miehen tilatessa, saan minäkin osani alkuruokien ihanuuksista. Fair game.
7. Vaikka olisit luonnontilassa ilman kosmetiikkaa ja hiuksien pesusta olisi kulunut päiviä, joku kehuu sinua aina kauniiksi. Se on mukavaa! Ei tarvitse ladata tuhansia selfieitä someen kohteliasuuksien tarpeessa.
Myös silloin kun olotila muistuttaa lähinnä pallokalaa, jaksaa kumppani silti kehua nätiksi. En silloin kyseenalaista mitään.
8. Parisuhteessa ollessasi ja varsinkin yhdessä asuessa on mukavaa, kun toinen ihminen muistaa sinua pienillä eleillä.
Meillä ne pienet eleet tarkoittavat sitä, että kun mies lähtee baarista yöllä ja tulee snägärin kautta kotiin, hän muistaa tuoda minullekin roskaruokaa, jos olen ollut viettämässä koti-iltaa yksin.
Tuo mies kyllä tietää, millä meikäläisen sydän sulaa. Meinaan raneilla ja tuplajuustohampurilaisella.
9. Parisuhteessa ei tarvitse kuluttaa muutenkaan aikaa ihmisten treffailuun. Se on niin hirveän kuluttavaa!
Pelkästään ajastus siitä, että meikän pitäisi selailla Tinderiä unelmien prinssin toivossa. Ei kiitos.
Mielummin makaan sohvalla katsomassa Shameless:ia ja tiedän, että toinen puoliskoni hengaa seinän toisella puolella.
Voin myös rauhassa keskittyä asioihin kuten opiskeluun, kodin laittamiseen ja uran luomiseen, kun ei tarvitse miettiä elämänkumppanin etsimisä. Jee!
10. Voin tehdä kaikkia niitä asioita, mitä tekisin sinkkunakin. Erona vain se, että minulla on joku kenen kanssa jakaa elämäni. Se on varmaan paras asia (ja vähän niinkö koko ideakin) parisuhteessa.
Vaikka sinkkuna olo onkin kivaa, tykkään itse olla enempi parisuhteessa. Ihan vain siksi, että olen löytänyt ihmisen kenen kanssa olla.
Onko teillä jotain asioita, jotka on parhautta vain sinkkuudessa tai parisuhteessa? Laittakaa kommenttiboxiin ajatuksianne, voin sitten tulla kumoamaan/samaistumaan.
![pari [suhteellista]](http://2.bp.blogspot.com/-Twe1ULtvhlQ/Vi5kvt8nbQI/AAAAAAAAHT4/IwbJ5Mgu5ck/s1110-r/pari.jpg)
keskiviikko 30. maaliskuuta 2016
maanantai 28. maaliskuuta 2016
+ avec ?
Yhdessä bilettäminen yhdistää.
Meillä oli yhdessä vaiheessa sellainen ongelma, ettei voitu käydä juhlimassa yhdessä. Jos laitettiin tanssikengät jalkaan ja vähän kupiteltiin, niin riidaksihan se meni aina poikkeuksetta.
Alkuillat menivät aina hyvin, loppuillat päättyivät meikäläisen itkuun ja mykkäkouluihin.
Miksi?
Sen kun tietäisi...
Me alettiin sitten opetella uudelleen sitä yhdessä juhlimisen jaloa taitoa. Haastavaa on ollut, mutta tulosta on tuotettu. Ja nyt tapahtui jotain aivan mahtavaa.
Olin viettämässä lauantai-iltaa perheeni luona, kun mies soitti. Hän kutsui mukaan paikalliseen menomestaan viettämään iltaa hänen ja ystäviensä kanssa. Meikäläisen ensireaktio oli, että eijei. Olin ollut aamuvuorossa ja takana oli huonosti nukuttu yö. En ollut pessyt hiuksia ja ainoa meikkini sillähetkellä oli lähinnä silmänympärysvoide.
Sitten alkoi vähän kutkuttaa illanvietto yhdessä, mies kertoi jopa vähän ikävöineensä!
Lähdin kotiin siitä sitten suihkuttamaan vähän kuivashampoota elottomaan pehkooni ja sipaisemaan poskipunaa nassuun.
Lopputuloksena oli mahtavin ilta pitkästä aikaa!
Ei riitoja, ei hapanta naama, ei draamaa. Vain pelkkää rakkautta ja kuohuviiniä.
Me tanssimme yhdessä ja olimme toistemme kainaloissa kuin vastarakastuneet konsanaan. Heitimme huulta miehen ystävien kanssa ja yksipä totesi meikäläisen olevan mahtava nainen (olen todellakin otettu). Puoli kolmen aikoihin lähdimme yhteistuumin McDonaldsin autokaistan kautta kotiin. Ja noh, nukkumaan mentiin viideltä.
Aamulla herättiin kumpikin ilman sen kummempia oloja, onnellisina ja iloisina (ei kuitenkaan kovin pirteinä). Aamukin oli kaikenlisäksi aivan loistava.
Tulimme siihen tulokseen, että onnistunut ilta taas yhdisti meitä vähän enemmän. Mieletön fiilis, tämä kämppä meinaa pursusi rakkautta!
Sille, miksei ennen ole toiminut näin hyvin on montakin eri syytä. Se nuoruuden rellestäminen, se on jäänyt pois. Itse olen alkoholin käyttöä vähentänyt vähintäänkin isolla kädellä.
Olemme myös todenneet ongelmat ja alkaneet työstää niitä. Tämähän päätee siis kaikkeen, mitä tulee parisuhteeseen. Tai elämään ylipäätään.
Mitä opimme taas?
- juhlikaa joskus yhdessä
- liika alkoholi ja parisuhde ei sovi samaan veneeseen
- sano välillä kyllä elämälle (ja hyville juhlille!)
Meillä oli yhdessä vaiheessa sellainen ongelma, ettei voitu käydä juhlimassa yhdessä. Jos laitettiin tanssikengät jalkaan ja vähän kupiteltiin, niin riidaksihan se meni aina poikkeuksetta.
Alkuillat menivät aina hyvin, loppuillat päättyivät meikäläisen itkuun ja mykkäkouluihin.
Miksi?
Sen kun tietäisi...
Me alettiin sitten opetella uudelleen sitä yhdessä juhlimisen jaloa taitoa. Haastavaa on ollut, mutta tulosta on tuotettu. Ja nyt tapahtui jotain aivan mahtavaa.
Olin viettämässä lauantai-iltaa perheeni luona, kun mies soitti. Hän kutsui mukaan paikalliseen menomestaan viettämään iltaa hänen ja ystäviensä kanssa. Meikäläisen ensireaktio oli, että eijei. Olin ollut aamuvuorossa ja takana oli huonosti nukuttu yö. En ollut pessyt hiuksia ja ainoa meikkini sillähetkellä oli lähinnä silmänympärysvoide.
Sitten alkoi vähän kutkuttaa illanvietto yhdessä, mies kertoi jopa vähän ikävöineensä!
Lähdin kotiin siitä sitten suihkuttamaan vähän kuivashampoota elottomaan pehkooni ja sipaisemaan poskipunaa nassuun.
Lopputuloksena oli mahtavin ilta pitkästä aikaa!
Ei riitoja, ei hapanta naama, ei draamaa. Vain pelkkää rakkautta ja kuohuviiniä.
Me tanssimme yhdessä ja olimme toistemme kainaloissa kuin vastarakastuneet konsanaan. Heitimme huulta miehen ystävien kanssa ja yksipä totesi meikäläisen olevan mahtava nainen (olen todellakin otettu). Puoli kolmen aikoihin lähdimme yhteistuumin McDonaldsin autokaistan kautta kotiin. Ja noh, nukkumaan mentiin viideltä.
Aamulla herättiin kumpikin ilman sen kummempia oloja, onnellisina ja iloisina (ei kuitenkaan kovin pirteinä). Aamukin oli kaikenlisäksi aivan loistava.
Tulimme siihen tulokseen, että onnistunut ilta taas yhdisti meitä vähän enemmän. Mieletön fiilis, tämä kämppä meinaa pursusi rakkautta!
Sille, miksei ennen ole toiminut näin hyvin on montakin eri syytä. Se nuoruuden rellestäminen, se on jäänyt pois. Itse olen alkoholin käyttöä vähentänyt vähintäänkin isolla kädellä.
Olemme myös todenneet ongelmat ja alkaneet työstää niitä. Tämähän päätee siis kaikkeen, mitä tulee parisuhteeseen. Tai elämään ylipäätään.
Mitä opimme taas?
- juhlikaa joskus yhdessä
- liika alkoholi ja parisuhde ei sovi samaan veneeseen
- sano välillä kyllä elämälle (ja hyville juhlille!)
keskiviikko 23. maaliskuuta 2016
Odotuksia vai oletuksia
Hei vaan!
Sitä tuli taas selailtua vähän Iltapäivä lehtien hurjia Rakkaus&Seksi-osioita.
Iltalehdellä oli artikkeli, jossa kerrottiin 8 asiaa, joita sinulla on oikeus odottaa parisuhteelta. Pääset juttuu tästä.
Ajattelinpa näin keskiviikon kunniaksia kertoa teille, toteutuuko nämä odotukset meidän parisuhteessa!
Alkusanoina:
Itsellänikin ja varmasti siis kaikilla on jonkinlaisia odotuksia parisuhteelta. Itse odotan välitöntä rakkautta (pikkujuttu) sekä yhteistä aikaa. Mielestäni ilman näitä, ei suhde oikeastaan ole kunnon suhde.
Odotukset on jotenkin vaikea sana. Oikeastaan, pitääkö suhteella olla odotuksia? Pitääkö suhteelta odottaa jotain? Vai pitäisikö vain, noh, olla odottamatta mitään?
Mutta asiaan! Alhaalle listaan nuo Iltalehden 8 kohtaa, sekä omat sepustukset niiden toteutumisesta.
1. Tunteet
Kumppanisi ilmaisee lämpimiä tunteita sinua kohtaan sanoin tai teoin. Myös fyysiset eleet, kuten suutelu, halailu, koskettelu tai kädestä pitäminen ovat tärkeitä romanttisessa suhteessa. Hän pitää sinusta myös ihmisenä ja osoittaa sen tavalla tai toisella.
Ensinnäkin, mikä tuo kohta "hän pitää sinusta myös ihmisenä" oikein on?
Meillä tunteita näytetään. Sanotaan päivittäin, että rakastetaan ja tykätään. Hellitellään ja lässytellään myös aika paljon, mikä kuulostaa kaikkien korvaan aina tosi ällöttävältä.
Halailu, pussailu ja ylipäätään kaikki koskettaminen on mulle t o d e l l a tärkeitä eleitä. Jos toinen ei anna huomiota näillä tavoilla, oletan automaattisesti, että jokin on vialla.
Mutta me kyllä halaillaan paljon ja hellitään toisiamme. Ollaan jopa parin viikon aikana nukahdettu ja nukuttu lusikassa, mikä ei ole hirveän tyypillistä. Mutta se on ihanaa!
2. Myötätunto
Kun sinuun sattuu henkisesti tai fyysisesti, kumppanisi reagoi siihen. Hän esimerkiksi tarjoutuu auttamaan tai osoittaa myötätuntoa, jos sinulla on kipuja. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hän antautuu täyteen itkuun ja epätoivoon puolestasi. Pikemminkin hän osoittaa, että tilanne merkitsee hänelle jotakin. Hän esimerkiksi huolestuu.
Kyllä. Kun stressaan, toinen yrittää kyllä keksiä ratkaisuja ongelmiini. Kun on menkkakipuja (ja kyllä, minä vedän sen menkkakortin joka ikinen kuukausi pöytään), saan haleja ja hierontaa sekä sympatiaa paljon.
Kun ollaan kumpikin kipeinä, pyritään tekemään kaikkemme, että toisen olo paranisi.
3. Kunnioitus
Hyvä kumppani osoittaa kunnioitusta luonnettasi ja arvojasi kohtaan. Vaikka hän olisi eri mieltä kanssasi, hän ei nimittele sinua. Hän tietää vahvuutesi sekä on armollinen heikkouksiasi kohtaan. Jos jokin asia on sinulle vaikea, hän ei käännä veistä haavassa.
Mun mielestä tämä ei ole edes mikään odotus vaan automaattisesti odotan, että toinen kunnioittaa minua ihmisenä. Mielipiteitä on monia ja meillä toisinaan ne eroaa paljonkin. Mutta kunnioitetaan kummankin mielipiteitä. Niistä on sitäpaitsi hauska väitellä!
Rakkaani myös tsemppaa minua vaikeissa asioissa. Jos en jotain osaa, saan korkeintaan osakseni myötätuntoista nahjailua. Mutta ikinä ei olle haukuttu toisiamme tai parjattu asioista, jotka on hankalia.
4. Harkitsevaisuus
Huomaavainen kumppani miettii, miten hänen käytöksensä vaikuttaa sinuun. Tämä ei tarkoita sitä, että hänen pitäisi aina toimia tahtosi mukaan, vaan hän ottaa näkökulmasi huomioon ja se vaikuttaa hänen tekemiinsä ratkaisuihin.
Noh, näin ei ole ollut aina. Alussa meillä oli tämän kanssa vähän ongelmia. Toinen kun oli sinkkumiehenä kauan, niin se, että yhtäkkiä oltiinkin suhteessa ei ollutkaan ihan helppoa.
Muistan kuinka ärsyynnyin aina siitä, kun mieheni vain meni itsekseen, sen kummemmin meikää ajattelematta. Hahaa!
Nykyään otetaan toisiamme tasavertaisesti huomioon. Esimerkiksi, jos minulla on vapaa viikonloppu tiedossa, sovitetaan menot niin, että voidaan viettää aikaa yhdessä.
5. Sopivasti yhteistä aikaa
Parisuhteeseen kuuluu olennaisella tavalla yhdessä vietetty aika. Jos kumppanilla ei ole koskaan aikaa sinulle, huolestu. Sopiva määrä molempien omaa aikaa tekee myös hyvää suhteelle. Joten sekään ei ole hyvä, jos hän kahlitsee sinua liikaa ja haluaa olla koko ajan kanssasi. Keskustelkaa tarvittaessa, vastaako ajankäyttö molempien tarpeita.
Hahaa, tästä on väännetty kyllä niin, että ei rajaa! Meidän käsitykset omasta sekä yhteisestä ajasta ovat poikenneet todella paljon. Klassisesti tietenkin niin, että minähän viettäisin kaiken vapaan ajan mieheni kanssa, ja mies taas arvostaa paljon sitä aikaansa ystäviensä kanssa. Mikä dilemma!
Joskus tästä tulee edelleen vähän kinaa. Mutta uskaltaisin väittää, että yhteinen suunta on on alkanut pikkuhiljaa löytyä. Varsinkin nyt, kun asutaan yhdessä.
Mutta kyllä, olen muuten ihana nainen, haluan vain viettää paljon aikaa yhdessä!
Eihän siinä mitään väärää ole, eihän?
6. Kiinnostus
On järkeenkäypää odottaa, että kumppanisi pitää sinua kiinnostavampana henkilönä kuin esimerkiksi tavallisia tuttavia. Hän on utelias harrastuksistasi, mielipiteistäsi, ajatuksistasi ja tunteistasi. Jos kumppani ei ole kiinnostunut sinusta, hän saattaa olla suhteessa vain suhteessa olemisen vuoksi.
Kyllä uskaltaisin väittää, että ollaan kumpikin kiinnostuneita toisistamme. Eikai tässä muuten oltaisi yhdessä!
Mies tuohon tuotesi, että olen osa hänen elämäänsä, ja siksi kiinnostava. Makes sense?
Pidän tuota rakastani todellakin kiinnostavana. Hänellä on mielenkiintoisia ajatuksia ja fiksukin on! Tykkään jutella ihan hirveästi hänen kanssa juuri siksi.
7. Läheisyys
Hän haluaa tuntea sinut henkisesti kunnolla - ei vain pintatasolla. Hän haluaa oppia tuntemaan sinut ajatuksinesi ja tunteinesi syvällisemmin.
Kahden ja melkein puolen vuoden aikana, meistä on tullut tosi läheisiä. Tämä mies on elämäni tärkein ihminen ja paras ystäväni. Tunnetaan toisemme melkein läpikotaisin, vaikka vieläkin on kaikenlaista selviteltävää ja opittavaa.
8. Anteliaisuus
Antelias kumppani haluaa aidosti auttaa sinua, kun sitä tarvitset. Hän haluaa olla tukenasi tavalla tai toisella. Anteliaisuuden ei tarvitse olla lahjoja ja kalliita lomia. Henkinen anteliaisuus ja apu hädän tullen ovat niitäkin arvokkaampia.
Tästä aiheesta itseasiassa puhuin työkaverini kanssa. Kumpikin ollaan tilanteessa, jossa opiskellaan ja asutaan miehen kanssa yhdessä.
Tämä tilanteeni olisi paljon vaikeampi esimerkiksi opiskeluiden suhteen, jos tuo ei olisi tuossa auttamassa. Hän hoitaa suurimman osan yhteisistä laskuista ja menoista, mikä mahdollistaa sen, ettei minun tarvitse tehdä töitä niin paljon. Voin keskittyä kouluun ja oman uran luomiseen. Hän on myös jeesannut, kun puhelimeni meni rikki, eikä varaa olisi ollut uuteen.
Olen superkiitollinen rakkaalleni tästä tuesta. Anteliampaa miestä saa etsiä. Hän ei koskaan vaadi mitään takaisin.
Positiivista kyllä, suurin osa näistä "odotuksista" toteutuu meidän kohdalla, vaikkei kaikki aina niin selvää olekaan.
Olen silti sitä mieltä, ettei suhteelta tarvitsisi odottaa mitään. Eikös tällaiset tekijät lähtökohtaisesti ole asioita, jotka pitäisi suhteesta löytyä? Mene ja tiedä.
Sitä tuli taas selailtua vähän Iltapäivä lehtien hurjia Rakkaus&Seksi-osioita.
Iltalehdellä oli artikkeli, jossa kerrottiin 8 asiaa, joita sinulla on oikeus odottaa parisuhteelta. Pääset juttuu tästä.
Ajattelinpa näin keskiviikon kunniaksia kertoa teille, toteutuuko nämä odotukset meidän parisuhteessa!
Alkusanoina:
Itsellänikin ja varmasti siis kaikilla on jonkinlaisia odotuksia parisuhteelta. Itse odotan välitöntä rakkautta (pikkujuttu) sekä yhteistä aikaa. Mielestäni ilman näitä, ei suhde oikeastaan ole kunnon suhde.
Odotukset on jotenkin vaikea sana. Oikeastaan, pitääkö suhteella olla odotuksia? Pitääkö suhteelta odottaa jotain? Vai pitäisikö vain, noh, olla odottamatta mitään?
Mutta asiaan! Alhaalle listaan nuo Iltalehden 8 kohtaa, sekä omat sepustukset niiden toteutumisesta.
1. Tunteet
Kumppanisi ilmaisee lämpimiä tunteita sinua kohtaan sanoin tai teoin. Myös fyysiset eleet, kuten suutelu, halailu, koskettelu tai kädestä pitäminen ovat tärkeitä romanttisessa suhteessa. Hän pitää sinusta myös ihmisenä ja osoittaa sen tavalla tai toisella.
Ensinnäkin, mikä tuo kohta "hän pitää sinusta myös ihmisenä" oikein on?
Meillä tunteita näytetään. Sanotaan päivittäin, että rakastetaan ja tykätään. Hellitellään ja lässytellään myös aika paljon, mikä kuulostaa kaikkien korvaan aina tosi ällöttävältä.
Halailu, pussailu ja ylipäätään kaikki koskettaminen on mulle t o d e l l a tärkeitä eleitä. Jos toinen ei anna huomiota näillä tavoilla, oletan automaattisesti, että jokin on vialla.
Mutta me kyllä halaillaan paljon ja hellitään toisiamme. Ollaan jopa parin viikon aikana nukahdettu ja nukuttu lusikassa, mikä ei ole hirveän tyypillistä. Mutta se on ihanaa!
2. Myötätunto
Kun sinuun sattuu henkisesti tai fyysisesti, kumppanisi reagoi siihen. Hän esimerkiksi tarjoutuu auttamaan tai osoittaa myötätuntoa, jos sinulla on kipuja. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hän antautuu täyteen itkuun ja epätoivoon puolestasi. Pikemminkin hän osoittaa, että tilanne merkitsee hänelle jotakin. Hän esimerkiksi huolestuu.
Kyllä. Kun stressaan, toinen yrittää kyllä keksiä ratkaisuja ongelmiini. Kun on menkkakipuja (ja kyllä, minä vedän sen menkkakortin joka ikinen kuukausi pöytään), saan haleja ja hierontaa sekä sympatiaa paljon.
Kun ollaan kumpikin kipeinä, pyritään tekemään kaikkemme, että toisen olo paranisi.
3. Kunnioitus
Hyvä kumppani osoittaa kunnioitusta luonnettasi ja arvojasi kohtaan. Vaikka hän olisi eri mieltä kanssasi, hän ei nimittele sinua. Hän tietää vahvuutesi sekä on armollinen heikkouksiasi kohtaan. Jos jokin asia on sinulle vaikea, hän ei käännä veistä haavassa.
Mun mielestä tämä ei ole edes mikään odotus vaan automaattisesti odotan, että toinen kunnioittaa minua ihmisenä. Mielipiteitä on monia ja meillä toisinaan ne eroaa paljonkin. Mutta kunnioitetaan kummankin mielipiteitä. Niistä on sitäpaitsi hauska väitellä!
Rakkaani myös tsemppaa minua vaikeissa asioissa. Jos en jotain osaa, saan korkeintaan osakseni myötätuntoista nahjailua. Mutta ikinä ei olle haukuttu toisiamme tai parjattu asioista, jotka on hankalia.
4. Harkitsevaisuus
Huomaavainen kumppani miettii, miten hänen käytöksensä vaikuttaa sinuun. Tämä ei tarkoita sitä, että hänen pitäisi aina toimia tahtosi mukaan, vaan hän ottaa näkökulmasi huomioon ja se vaikuttaa hänen tekemiinsä ratkaisuihin.
Noh, näin ei ole ollut aina. Alussa meillä oli tämän kanssa vähän ongelmia. Toinen kun oli sinkkumiehenä kauan, niin se, että yhtäkkiä oltiinkin suhteessa ei ollutkaan ihan helppoa.
Muistan kuinka ärsyynnyin aina siitä, kun mieheni vain meni itsekseen, sen kummemmin meikää ajattelematta. Hahaa!
Nykyään otetaan toisiamme tasavertaisesti huomioon. Esimerkiksi, jos minulla on vapaa viikonloppu tiedossa, sovitetaan menot niin, että voidaan viettää aikaa yhdessä.
5. Sopivasti yhteistä aikaa
Parisuhteeseen kuuluu olennaisella tavalla yhdessä vietetty aika. Jos kumppanilla ei ole koskaan aikaa sinulle, huolestu. Sopiva määrä molempien omaa aikaa tekee myös hyvää suhteelle. Joten sekään ei ole hyvä, jos hän kahlitsee sinua liikaa ja haluaa olla koko ajan kanssasi. Keskustelkaa tarvittaessa, vastaako ajankäyttö molempien tarpeita.
Hahaa, tästä on väännetty kyllä niin, että ei rajaa! Meidän käsitykset omasta sekä yhteisestä ajasta ovat poikenneet todella paljon. Klassisesti tietenkin niin, että minähän viettäisin kaiken vapaan ajan mieheni kanssa, ja mies taas arvostaa paljon sitä aikaansa ystäviensä kanssa. Mikä dilemma!
Joskus tästä tulee edelleen vähän kinaa. Mutta uskaltaisin väittää, että yhteinen suunta on on alkanut pikkuhiljaa löytyä. Varsinkin nyt, kun asutaan yhdessä.
Mutta kyllä, olen muuten ihana nainen, haluan vain viettää paljon aikaa yhdessä!
Eihän siinä mitään väärää ole, eihän?
6. Kiinnostus
On järkeenkäypää odottaa, että kumppanisi pitää sinua kiinnostavampana henkilönä kuin esimerkiksi tavallisia tuttavia. Hän on utelias harrastuksistasi, mielipiteistäsi, ajatuksistasi ja tunteistasi. Jos kumppani ei ole kiinnostunut sinusta, hän saattaa olla suhteessa vain suhteessa olemisen vuoksi.
Kyllä uskaltaisin väittää, että ollaan kumpikin kiinnostuneita toisistamme. Eikai tässä muuten oltaisi yhdessä!
Mies tuohon tuotesi, että olen osa hänen elämäänsä, ja siksi kiinnostava. Makes sense?
Pidän tuota rakastani todellakin kiinnostavana. Hänellä on mielenkiintoisia ajatuksia ja fiksukin on! Tykkään jutella ihan hirveästi hänen kanssa juuri siksi.
7. Läheisyys
Hän haluaa tuntea sinut henkisesti kunnolla - ei vain pintatasolla. Hän haluaa oppia tuntemaan sinut ajatuksinesi ja tunteinesi syvällisemmin.
Kahden ja melkein puolen vuoden aikana, meistä on tullut tosi läheisiä. Tämä mies on elämäni tärkein ihminen ja paras ystäväni. Tunnetaan toisemme melkein läpikotaisin, vaikka vieläkin on kaikenlaista selviteltävää ja opittavaa.
8. Anteliaisuus
Antelias kumppani haluaa aidosti auttaa sinua, kun sitä tarvitset. Hän haluaa olla tukenasi tavalla tai toisella. Anteliaisuuden ei tarvitse olla lahjoja ja kalliita lomia. Henkinen anteliaisuus ja apu hädän tullen ovat niitäkin arvokkaampia.
Tästä aiheesta itseasiassa puhuin työkaverini kanssa. Kumpikin ollaan tilanteessa, jossa opiskellaan ja asutaan miehen kanssa yhdessä.
Tämä tilanteeni olisi paljon vaikeampi esimerkiksi opiskeluiden suhteen, jos tuo ei olisi tuossa auttamassa. Hän hoitaa suurimman osan yhteisistä laskuista ja menoista, mikä mahdollistaa sen, ettei minun tarvitse tehdä töitä niin paljon. Voin keskittyä kouluun ja oman uran luomiseen. Hän on myös jeesannut, kun puhelimeni meni rikki, eikä varaa olisi ollut uuteen.
Olen superkiitollinen rakkaalleni tästä tuesta. Anteliampaa miestä saa etsiä. Hän ei koskaan vaadi mitään takaisin.
Positiivista kyllä, suurin osa näistä "odotuksista" toteutuu meidän kohdalla, vaikkei kaikki aina niin selvää olekaan.
Olen silti sitä mieltä, ettei suhteelta tarvitsisi odottaa mitään. Eikös tällaiset tekijät lähtökohtaisesti ole asioita, jotka pitäisi suhteesta löytyä? Mene ja tiedä.
torstai 17. maaliskuuta 2016
Nainen, työt ja mies
Viimeiset kaksi kuukautta ovat olleet haastavat. Olen tehnyt parhaimmillaan 12-tuntisia työpäiviä ja käynyt kotona suurinpiirtein vain nukkumassa. Viikonloput ovat menneet töissä. Arkipäivät ovat menneet töissä.
On kiukuttanut paljon. On itkettänyt, kun väsyttää. Ei ole nähnyt omaa kumppaniaan kunnolla sitten ystävänpäivän.
On auttamattakin selvää, että tällainen elämänrytmi ei ole vain haaste itselle. Se on haaste koko parisuhteelle.
Maattiin yksi ilta sängyssä ja mies sanoi, ettei tällainen suhde ole kiva. Viime viikonloppuna itkin sängyn pohjalla ja katsoin kuusi jaksoa Aupairit Australiassa- ohjelmaa. Olin niin poikki. Ja mikä pahinta, olen purkanut väsysmystä ja turhautumista ihmiseen, jota eniten rakastan. Tuohon rakkaaseen parempaan puoliskoon joka parhaimmillaan hakkaa X-boxia. Jonka kanssa kävin heittämässä iltakävelylenkin. Olen ollut todella itsekäs. Toisellakin on ollut työstressiä ja huonoja päiviä. Siihen päälle olen kaatanut oman väsymyksen sekaan. Not good.
Puhdistettiin sitten viime viikonloppuna vähän ilmaa. Sain sanottua miltä minusta tuntuu. Ja niin sai hänkin. Kiitän kaikkia ylimpiä voimia tuosta ihmisestä.
Sillä aikaa kun itse olen yrittänyt hieman hiekoittaa omaa polkua kohti unelmien uraa, mies on pessyt pyykkiä ja tiskejä. Imuroinut. Jaksanut halia aina iltaisin. Se havahdutti.
On ihana huomata, ettei kukaan odota multa mitään ylimääräistä kaiken kiireen keskellä. Päinvastoin.
Noh, nyt alkaa helpottaa. Ensi viikolla päättyy meikäläisen työharjoittelu ja sitten onkin ihanat pääsiäislomat. Teimme jo suunnitelmia kesää varten ja valoa alkaa näkyä tässäkin tunnelissa.
Rankkoja aikoja tulee, niistä onneksi selviää. Yhdessä.
Ja kuten ylempänä kerroin, meikäläisen elämä on ollut hullunmyllyä. Siksi en ole jaksanut tännekään postailla. Hyviä uutisia: ensi viikon jälkeen jatkuu tämä blogiprojekti täällä. Pitää vain muistaa aina, että liian monta rautaa ei saa olla tulessa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)