Mustat sukat jalassa

Jos ei nyt kuitenkaan aina puhuta vain siitä, ett lällynlää rakkaus on ihanaa. Parisuhteissa on myös omat ongelmansa ja haasteensa. 

Yksi näistä on se vanha kunnon mustasukkaisuus. 

 Rehellisesti sanottuna, olen itse kyllä aika mustasukkainen. En sellainen hullunkiilto silmissä menevä akka, joka kyttää jokaisen viestin, joka miehen puhelimeen kilahtaa. 
Pakko kyllä myöntää, että kysyn tarpeettoman usein "Kenen kanssa viestittelet, ei vaan ois joku toinen nainen?". 
Ja joskus kun esimerkiksi ulkona tulee vastaan joku oman sukupuoleni edustaja jolla rakas kumppanini jää juttelemaan, saatan sitten rennosti kysyä että mistäs tunnettekaan? 
Saan kyllä mustasukkaisuuspuuskia aina sillon tällöin, mutta onneksi tajuan pitää suun kiinni. Koska suurimmaksi osaksi, mustasukkaisuuden tunteet ovat olleet aika turhia. 

Kysyin myös mieheltäni, olenko hänen mielestään mustasukkainen. Vastaus oli: "No en mä ainakaan ole huomannut mitään!".
Heh... If you only knew...

 "Mustasukkaisuus on epämiellyttävä tunne, joka syntyy kun ihminen kokee jonkun uhkaavan asemaansa hänelle läheisen ja merkityksellisen ihmisen elämässä. "

Näin sanoo wikipedia. Ja tottahan se on. 

Kyse ei ole siitä, ettenkö siis luottaisi omaan kumppaniini. Mutta voin sanoa, etten luota toisiin naisiin. Nainen on naiselle valitettavasti susi. Karu fakta. 
Olimme uutena vuotena pienellä porukalla juhlimassa loppuyötä pienessä pubityyppisessä. Irroittelimme siinä sitten tyttökaverini kanssa keskenämme tanssilattialla, miehet istuivat pöydässä silläaikaa juttelemassa. 
Kunnes kaverini sitten totesi vain, että katsos, siellä on joku tyttö juttelemassa miehelles. Meikäläinenhän ampaisi pöytään sillä sekunnilla. Se nuori tyttönen ei edes tiedä, mikä siihen iski. Kaappasin vain miehen kaulasta kiinni sen merkkinä, että hei tämä tässä on meikäläisen.  
Todella lapsellista ja tyhmää, tiedän. Mutta sen verran löytyy minulta ehkä sitä epävarmuutta. Mies vain naureskeli, että naiset. Olisihan hän itsekin voinut sanoa, että sori ei kiinnosta. 

Ja tämä kun ei ole ainut kerta. Pitäisi kai olla imarreltu, kun mieheni kiinnostaa muitakin, mutta valitettavasti minä näen vain punaista. Hahah!

Olen salaa aika omistushaluinen, mutta se juontaa varmaan juurensa sinne, että on niitä huonojakin kokemuksia tullut joskus omalle polulle. Niille ei voi mitään ja vaikka ne ovatkin mennyttä aikaa, niin tunteilleni en mahda mitään. Niin kauan, kun mustasukkaisuus ei ole oikea ongelma suhteessa, niin uskoisin kaiken olevan hyvin. Ja älkää ymmärtäkö väärin, en oikeasti riehu täällä poistamassa naispuolisia henkilöitä rakkaani puhelimen numeroluettelosta. 

Pieni mustasukkaisuus on suloista ja osoittaa sen, että välittää toisesta sen verran, ettei halua tämän joutuvan muiden käsiin. 
Suuri mustasukkaisuus on sitten kontrollihaluisuutta, omalta kumppaniltaan ei voi kieltää kanssakäymistä vastakkaisen sukupuolen kanssa. 
Ja jutskailenhan minäkin muiden miesten kanssa, eikä se ole mikään ongelma. 

Plus, mieheni on harvinaisen suorasanainen ja rehellinen ja se on piirre, jota arvostan paljonkin. Olemme puhuneet toistemme puhelimen tutkimisesta ja tehnyt selväksi, että saisin tehdä niin jos haluaisin. Mutta ei minulla nyt sentään sellaiseen tarvetta ole. Siitä pidän kiinni, että viestit ja puhelimet ovat yksityisiä. Vaikka kuinka olisi parisuhteessa. 
Mutta tottakai se helpottaa, kun kumppanilla ei ole mitään salattavaa. 
Mustasukkaisuus on ikävä fiilis, mutta tavallaan sitä kyllä ehkä tarvitsee vähän olla. Vaikka mies itse onkin todennut, ettei ole mustasukkainen yhtään. Hah, tämä on kyllä todistettu toisin ;) 

Oletteko te mustasukkaisia toisistanne?