![pari [suhteellista]](http://2.bp.blogspot.com/-Twe1ULtvhlQ/Vi5kvt8nbQI/AAAAAAAAHT4/IwbJ5Mgu5ck/s1110-r/pari.jpg)
Ensinnäkin, oikein mukavaa maanantaita kaikille!
En tiedä mikä minua vaivaa.
Kaipaan huomiota koko ajan. Kaipaan sitä, että kotiin tultuani mies ei irrottaisi näppejään minusta hetkeksikään. Haluaisin halata, puhua ja halata vielä enemmän. Haluaisin viettää enemmän aikaa yhdessä vierekkäin. Haluaisin pitää enemmän kädestä kiinni.
Haluaisin, että mies tekisi enemmän aloitteita näihin kaikkiin. Haluaisin enemmän huomiota ja kiitosta, koska jaksan pitkän päivän jälkeen pestä pyykit, laittaa ruokaa ja siivota keittiön. Haluaisin, että joku sanoisi, että ei sun tarvitsisi tehdä tuota kaikkea.
Jep jep. Onko teillä koskaan tällaista tunnetta? Että haluatte vain niin paljon.
Jos nyt miettii ihan järjen kanssa, niin ei toiselta voi koko ajan pyytää huomiota ja kerjätä läheisyyttä. Pienemmästäkin sitä ahdistuisi.
Ja niinkuin kaikki parisuhdeartikkelit ja kirjat sanoo: älä ahdista toista nurkkaan. On epäreilua vaatia toiselta jatkuvasti. Joskus tulee kausia, kun tarvitsee enemmän aikaa itselle. Kun haluaisi keskittyä niihin omiin juttuihin ainoastaan. Ja se on oikeasti ihan okei!
Toiselta ei voi vaatia jatkuvasti asioita. Joskus tulee hetkiä suhteeseen, kun on vähän hiljaisempi vaihe. Ottaen huomioon, että ollaan elety oikeasti toista honeymoon-vaihetta yhteenmuuton jälkeen. Kyllähän jossain vaiheessa pitää tulla tylsääkin? Vai pitääkö?
Kun mediassa kuitenkin toitotetaan sitä, että suhteen ei kuulu olla tylsää. "Tässä sinulle 10 vinkkiä loistavaan parisuhteeseen." Onko kaikkien parisuhteet sellaista hohdokasta kaksineloa? Enpä uskoa.
Ja heti kun rupean kirjoittamaan tällaista ja vähän avaamaan asiaa, niin tuo kävelee tuohon pöydän toiselle puolelle. Että jos nyt vähän kuddlattaisi tuossa sohvalla. Katsotaan yhdessä vähän Simpsoneita. Voisin hieroa sitä sun alaselkää. Mennään aikaisin sänkyyn sitten.
Jep. Jep. Näinhän se suhde taitaa toimia. ;)
Huomenna olisi ihan aiheesta juttua, niinkin iloisesta aiheesta kuin eroaminen. Pysykäähän kartalla!
Tunnistan itsessäni samanlaisia piirteitä, oikeastaan aika paljonkin.. Tuntuu, että oletan jatkuvasti mieheni tietävän tarpeistani, siitä että tarvitsen hellyyttä ja läheisyyttä. Tietysti haluaisin viettää kaiken mahdollisen ajan hänen kainalossaan, tietäen että se ei ole mahdollista. Meillä molemmilla on omat elämämme, vaikka mun tapauksessa ei siltä kovin usein näytäkään. Tykkään viettää esim. pari tuntia koulun/töiden jälkeen kaupungilla, mennä kotiin ja olettaa että saan huomiota kun sitä sanon tarvitsevani. Välillä ei vaan mene kemiat yksiin, se täytyy vain yrittää ymmärtää. Mikä pahinta tässä onkin niin useimmiten otan itseeni sen, jos mieheni sanoo että hän ei jaksa puhua/pitää kädestä tai hyvänä/jaksa että roikun hänessä.
VastaaPoistaMitä puhumattomuuteen tulee, mulla tulee miltei heti aivan hirveä tuska ja pelko jättämisestä jos en saa kunnon syytä jäätävään hiljaisuuteen. Tästäkin on muutaman kerran keskusteltu, viimeksi pääsimme yhteisymmärrykseen. Hiljaisuus on meillä sallittua ja ihan okei JOS jokainen päivä viikosta ei mene siihen.
Kyllä meillä on tylsää, arki on tainnut läimäistä päin näköä. Ei meillä enää hymyillä, pidetä hyvänä, kehuta ja hanitella verrattaen vaikka kaksi vuotta taaksepäin. Muistetaan toisiamme pari kertaa kuukaudessa jollain isommalla "lahjalla", tuodaan toisillemme kaupasta jotakin lemppariherkkua/-ruokaa yms.
Ollaan myö naiset kyllä vaikeita, niin on miehetkin! Ei tästä mihinkään pääse :D Täytyis vaan yrittää relaa ja ymmärtää, niillä pääsee jo pitkälle. Tsemppiä sullekin! :)
Olen siinä mielessä ihan samanlainen, että otan tosi pahasti itseeni jos mies kieltäytyy huomioinnista. Mulle tulee heti sellainen olo, että enkö mä kelpaa? Miksi on niin vaikea vaan halata?? On inhottavaa tulla torjutuksi, vaikka oikeasti kyse ei niinkään ole torjumisesta.
PoistaMyös pelko jättämisestä tulee tosi nopsaan sen myötä, jos toinen ei lähde siihen halailuun ja kädestä pitämiseen mukaan. Olen sellainen, että tunnustelen vähän liikaa toisen fiiliksiä. Jos toinen on hiljainen ja omissa ajatuksissa, tulkitsen asian nopeasti niin, että joki hiertää meidän välejä. Vaikka kyllä minäkin olen omissa ajatuksissa ja kaipaan rauhaa.
Mutta tosiaan ei aina ole helppoa, miehillä tai naisilla... Varsinkin me naiset ollaan ehkö vähän liian herkkiä analysoimaan ja ottamaan itseemme. Tsemppiä sullekin, kyllä se siitä ;)!