Syvällisten keskustelujen viikko

Se, joka väittää tuntevansa kumppaninsa monen vuoden yhdessäolon jälkeen, puhuu täyttä paskaa. 

Meidän viimeviikko oli harvinaisen puherikas. Käytiin monena päivänä keskusteluja, joita ei olla vielä käyty. Ne avasivat silmiä valtavan paljon. 

Ollaan parina kyllä sellaisia muutenkin, että jaamme kaiken keskenämme oli kyse sitten meikäläisen sinkkukaverien deittitoilailuista tai vessareissusta. Joka tapauksessa, meillä puhutaan. 
Joskus tulee viikkoja, kun ei höpistä liibalaabaa niin paljon, toisinaan taas puhetulva on pysäyttämätön. 

Me käytiin näitä syvällisiä keskusteluja Citymarketin parkkipaikalla sekä omalla kotisohvalla. Aiheet pyörivät perheen ja oman elämän ympärillä. Sen suuremmin en niistä paljasta, yksityisasiat ovat aina yksityisasioita. 
Mutta rakastin ylikaiken näitä hetkiä. Kun hetkeksi pääset taas astetta lähemmäksi sitä omaa rakasta. En tunne itseäni niin tärkeäksi, kuin sillä hetkellä kun rakas ihminen kertoo sinulle herkkiä asioita. Pysäyttävää! 

Siksi sitä aina välillä havahtuu, että hei tässä ihmisessä kenen kanssa elämäni jaan, on niin paljon ulottuvuuksia, ettei ole tosikaan! Koskaan et voi tuntea toista tarpeeksi. 
Ihmisillä on menneisyys ja ajatuksia, joita ei aina voi tietää. 

Halusin jakaa tämän kanssanne, sillä jos en muuta toitota niin fraasia "Puhukaa, puhukaa, puhukaa!" Se on avain kaikkeen, niin riitatilanteissa, kriiseissä kun niissä elämän tavallisissa hetkissäkin. Puhuminen antaa niin paljon. Puhukaa paskaa, puhukaa uskonnosta, puhukaa kaikesta! 

Seuraava kuukausi tulee olemaan varmasti taas sitä perus huumorinheittoa ja lokaa, mitä meillä aina on. Mutta innolla odotan jo seuraavaa hetkeä, kun saan upota niihin syvällisiin asioihin. 

Ihanaa maanantaita!