Oma aika, paras aika?

Olen oppinut sen jos minkä, että parisuhteessa ollessa, kummallakin täytyy olla sitä kuuluista omaa aikaa. Joskus vähän enemmänkin. Tämä ei oikeastaan meille ole ollut sen kummempi ongelma. Kummallakin on ystäviä ja perhettä, kenen luokse karata välillä evakkoon. 
Kuitenkin tukkaputkella juostessa menosta toiseen, ei aina edes ole sitä yhteistä aikaa. 

"Laita paljon kuvia sitten!"

"Laita viestiä kun lähdet tulemaan, olen kyllä silloin jo nukkumassa."

"Milloin tulet kotiin?"

"Hyvää työpäivää."

"Hyvää yötä."

Noihin fraaseihin on kiteytynyt meidän muutaman päivän dialogi. Itse olen juossut omissa menoissa, hyvä että kotona olen kerennyt istahtaa alas. Avokilla on ollut pitkiä päiviä töissä. Tottakai, pidämme yhteyttä viestitellen myös keskellä päivää, soittelemme myös yleensä, kun päivämme päättyvät. Jep, me ollaan aika paita ja peppu, nyt kun sitä ajattelee. 
Mutta hassua tässä on se, että elää toisen ihmisen kanssa saman katon alla, mutta joskus törmäämiset jäävät aamuun ja iltaan jolloin toinen yleensä on unessa. Eikä sitä oikein näkemiseksi voi kutsua. 
Havahduttiin tähän kumpikin, kun tajusin eilen illalla sängyssä, etten ollut kertonut mistään päivieni tapahtumista miehelle. On ollut kuitenkin juhlaa ja lätkämatsia ja paljon mahtavia juttuja! Ja normaalisti olen aikamoinen höpöttäjä, mikään asia ei jää jakamatta tuolle parhaalle puoliskolle, joskus jopa ärsyyntymiseen asti. 

Me ollaan tosi paljon yhdessä ja tehdään asioita yhdessä. Syödään illallinen, mennään nukkumaan yhdessä ja katsellaan iltaisin telkkaria. Käydään kaupassakin yleensä mielummin kaksin. 
Muutaman päivän "yksinelo" tuntui jotenkin karulta, oma kumppani tuntui jotenkin vieraalta, kun ei kerennyt edes oikein jutella. Itse kun olen varsin huomionkipeä ihminen, kaipaan hirveästi hellyyttä ja sitä, että keskustellaan yhdessä päivän tapahtumat läpi. Tällainen kamala kiireaikataulu ei sovi mulle, vaikka hektisyydestä tykkäänkin. 

Mutta joskus se oma aika tekee vain hyvää, saa olla itsekäs ja ajatella vain omia asioita. Saa rauhassa keskittyä viettämään aikaa myös muiden ihmisten kanssa välillä. Se on ihan tervettä, joskus sitä tuppaa kangistumaan arkeen. Ei ihmekään, jos toisen naama siinä alkaa rassaamaan.

Mutta kiireinen viikko palkitaan tänään. Meillä on parisuhdeviikonloppu. On varattu hotellihuone ja hankittu leffaliput. Lähdetään yhdessä vähän katselemaan Helsinkiä näin pyhäinpäivänä ja nauttimaan toistemme seurasta. 
Keretään siinä sitten juttelemaan ne kolmen päivän kuulumiset ja vähän enemmänkin.