Boyfriend's like a dad, just like a dad...

Eilen vietettiin isänpäivää, jolloin tietenkin perinteisesti juhlistetaan omaa isiä, faijoja, pappoja ja muita vastaavia. Itse hellin omaa isääni lahjomalla suklaarasialla sekä viiniharvinaisuudella, joka onneksi ilahdutti juuri niinkuin toivoinkin. 

Isänpäivä inspiroikin sitten tämän postauksen aiheen. 

On urbaani legenda, että nainen etsii kumppanikseen isänsä kaltaista miestä, niin hyvässä kuin pahassakin. Näin olen ainakin kuullut. 

Tähän en ole uskonut tippaakaan. Entisillä heiloillani ei ole mitään samaa isäni kanssa. Ei sitten yhtikäs mitään. 

Kunnes tapasin Z:n. 

No, ensimmäinen ajatukseni tavatessamme ei kyllä ollut, että "voi, tuohan on kuin isäni!". Se voisi olla aikalailla tunnelmantappaja siinä vaiheessa. 

Ellei ole sitten jonkin sortin daddy issues- ongelmia. 

Ehei, ensimmäiset ajatukset tavatessamme ovat olleet kaukana isästä... 

Mutta ajan kuluessa olen kiinnittänyt huomiota tähän seikkaan. Lähinnä siksi, että olen nähnyt nämä kaksi minulle rakasta miestä samassa tilassa useaan otteeseen, sekä oppinut tuntemaan Z:tä yhä paremmin ja paremmin. Nyt olenkin laittanut merkille, että ei perhana, onhan niissä samoja piirteitä... 

He ovat kumpikin kohteliaita. He kumpikin auttavat läheisiään aina kiperän paikan tullen, he ovat hyvin huolehtivaisia. He kumpikin osaavat olla tietyissä asioissa jääräpäisiä ja jakavat mielellään osaamistaan muille. Olen kuullut heiltä samoja lauseita niin rahan lainaamisesta kuin muustakin. He ovat kumpikin omistautuneita työlleen, mutta antavat aikaa myös perheelle. 

Perhe on tärkeä kummallekin.. 

Ja tietenkin, he kumpikin pitävät minua prinsessana ja kohtelevat kuin kukkaa kämmenellä. Sehän on tietty tärkeintä, heh. 

Joten etsiikö nainen alitajuisesti isäänsä muistuttavaa miestä? Onko tämä syy siihen, miksi edelliset suhteet eivät toimineet?

Ehkä ja en osaa sanoa. Tämä ei ole kuitenkaan mikään psykologisesti todistettu juttu. Lähinnä vain hauska sanonta. Lapsena olen saanut isältäni miehen mallin, ja koska oma suhteeni isääni on ollut aina hyvä, ehkä olen vain halunnut itselleni kumppanin, jolla on samoja piirteitä. Tämä voi olla alitajuista tai ei. Mutta hauska juttu kuitenkin. 

Miettikääpä omia suhteitanne, ovatko miehenne samanalaisia kuin isäukkonne? 

Ovatko exänne olleet isienne vastakohtia? Vai onko tämä väite ihan huuhaata? 

Parisuhdetta ei voi kuitenkaan perustella isäsuhteella. Parisuhde toimii, kun kemiat kohtaavat oikealla tavalla, oli mies sitten kuin isäsi tai ei.