tiistai 17. marraskuuta 2015

Sänkypuuhia

Oikeassa parisuhteessa ei nukuta lusikassa. Ei halailla, ei olla sylikkäin. Nukutaan sängyn eri reunoissa niin, että jää kunnon hajurako väliin.

Oikeassa parisuhteessa ei mennä nukkumaan yhtä aikaa. Pariskunnalla on omat iltarutiininsa. 

Oikeassa parisuhteessa ei nukuta yhteisen peiton alla, vaan kummallakin on oma täkki ja tyyny. Joskus jopa ihan oma sänkykin. 

Jep, me ei taideta elää oikeassa parisuhteessa, jos on näitä väittämiä uskominen. Elokuvien aamuiset kohtaukset, missä lemmenpari herää toistensa syleilystä, on harhakuvaa...

Tämä on mielestäni kyynikoiden puhetta. Juu, tietynlainen yksityisyys on ihan kiva. Mutta onko se nyt sitten oikeaa parisuhdetta, missä rakkautta ei osoiteta sängyssä (ellei sitten ihan villiinnytä, kerran viikossa tai kahdessa). Facebookissa seilaili yhdessä vaiheessa kuva selät vastakkain nukkuvasta parista. Kuvassa luki, että oikeat parit eivät nuku lusikassa. Kaikki jotka eivät tätä usko, elävät jossain pilvilinnakuvitelmissa. 
PÖH! 
Näytin tämän kuvan myös tuolle paremmalle puoliskolle, jonka kanssa keskusteltiin asiasta. Oltiin kumpikin sitä mieltä, että me nukutaan kyllä selät vastakkain, mutta ihan samalla tavalla kudlaillaan toisemme uneen. Molempi parempi. 
Toisaalta silloin kun nukutaan seläkkäin, niin ollaan ihan kiinni toisissamme, heh. Onpas ällösöpöä, nyt kun sen tänne kirjoitti. 
Ehkä me eletään jonkinlaisessa epäterveellisessä symbioosisuhteessa...

Me ollaan siinä mielessä ehkä sitten "harvinainen" pari, että me nukutaan kyllä mielellämme saman peiton alla. Kun peitto on tarpeeksi iso, niin sieltä löytyy tilaa kummankin omalle tilallekin. 
Me myös mennään yleensä samaan aikaan nukkumaan. Poikkeuksia on viikonloppumenot, mutta arkisin melkein poikkeuksetta painetaan pää tyynyyn yhtä aikaa. 
Ja kyllä, me myös halitaan. Halaillaan sen jälkeen kun ollaan sammutettu valo ja halaillaan aamulla ensimmäisen herätyksen jälkeen. Päivä lähtee paremmin käyntiin kun saa torkuttaa sen puolisen tuntia oman rakkaan kainalossa. Kokeilkaapa! 

Ehkä me sitten eletään vielä sitä ihanaa aikaa, kun on vielä kiva olla lähekkäin. Toisaalta onpa aika surullista, jos se vaihe muka kuolee kokonaan pois. Itsehän sitä loppupeleissä ylläpidetään. Joten pistäkääpä menemään ja hypätkää sinne kumppanin peiton alle halailemaan ennen aamukiireitä. Läheisyys auttaa jaksamaan paremmin näitä harmaita päiviä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti