Naistenlehdissä, kirjoissa ja elokuvissa puhutaan "siitä oikeasta". Se oikea on ihminen, joka on täydellinen toinen puolesi. Ihminen, jonka tarkoitus on olla vain sinun kanssasi, ei kenenkään muun. Netissä pyöri joskus hauska juttu siitä, kuinka syntyessään ihmisen sydän on vain puolikas, jonka sitten toinen puolikas täyttää. Heh, kliseistä runoiluahan tuo on.
Uskon, että jokaiselle on se yksi ja ainoa, ainutkertainen tuolla jossain. Mutta sen lisäksi ihmiselle on on monta sopivaa.
Kaikki eivät elämänsä aikana löydä sielunkumppaniaan, mutta se ei estä löytämästä rakkautta elämäänsä.
Aika hyvän teoria! Kenenkään ei tarvitse murehtia sitä, ettei löytäisi rakkautta. Mutta toivoakin on siinä mielessä, että joku voi sen sielunkumppaninsa löytää elää "täydellisen" elämän parisuhteen kannalta.
No olenko löytänyt itse oman sielunkumppanini?
Voisin jopa uskoakin niin. Sen verran pysäyttävä kokemus oli, kun tuo yksi miekkonen elämääni käveli. Sitä tunnetta on vaikea selittää ulkopuoliselle, kun te ette meikäläisen päähän pääse. Tunne heijastuu lähinnä vertailuna siihen, mitä joskus olen ollut ja millainen olen joskus ollut. Ihan huithapeli, jos näin voin sanoa. Siksikin uskon siihen, että tuo on elämäni rakkaus. En yksinkertaisesti näe itseäni enää kenenkään muun kanssa.
Tietenkin, asiat voivat muuttua. Katsotaan onko tilanne sama kymmenen vuoden päästä. Toivottavasti on.
Se mihin joskus törmää on käsitys siitä, ettei näin nuorena vielä tiedä siitä, mitä se oikea rakkaus ja parisuhde on. Puhumattakaan siitä, että tietäisin muka löytäneeni sielunkumppanini. Mutta hei, jotkut löytätävt toisensa jo aikaisemmin ja nuorempana. Miksei nuorena voisikaan löytää elämänsä rakkautta?
Rakkaus ei katso ikää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti