Hyvä paha raha

Raha on suomalaisten parien yleisin riidanaihe jos on tilastoja uskominen. Yleensä riidellään, kun rahaa ei ole tarpeeksi, mutta myös rahankäyttötavat saattavat aiheuttaa kränää. Jotenkin itseäni välillä kummastuttaa ihmisten suhtautuminen rahaan ja omaan talouteen. Olen kuullut kaikenlaisia tarinoita pariskuntien rahan käytöstä, jotkut ovat samanlaisia kuin omat ja jotkut lähinnä hämmästyttävät. 

Toissa kesänä puhuimme tyttöjen kanssa Kreetan reissulla siitä, miten rahat jakautuvat esimerksiksi avioliitossa. Vai jakautuvatko lainkaan. Monet ovat usein sitä mieltä, että on minun tai sinun rahat. Joskus puhutaan myös meidän rahoista, mutta harvemmin rahat ovat yhteisiä. 

Olin itse vakaasti sitä mieltä, että viimeistään naimisissa ollessa, kaikki jaetaan. Myös tilit. Otettiin rahankäyttö sitten puheeksi myös miehen kanssa. Hän totesi siltä seisomalta, että vaikka joskus soutaisimme avioliiton satamaan, olisi kummallakin omat tulot ja omat tilit. Pöyristyin tästä. Miten niin?! Eikö muka yhdessä elettäessä rahatkin olisi yhteisiä! 

Aika nopeasti se mieli on muuttunut. Nykyään olen sitä mieltä, että omat rahat on hyvä olla. Voit tehdä omilla tuloillasi mitä haluat. Yhteisen tilin kautta sitä joutuisi mahdollisesti perustelemaan niitä hetken mielijohteesta ostettuja sadan euron kenkiä... 

Raha-asiat on vähän vaikea juttu parisuhteessa. Kummallakin on omanlainensa käsitys siitä, miten rahoja pyöritetään, mihin niitä käytetään ja laitetaanko säästöön. 

Kun muutimme yhteen, piti tehdä jonkinlainen plääni, kuka maksaa mitäkin ja milloin. Arki on huomattavasti helpompaa, kun on sovittu, miten asiat hoidetaan. 

Podin ja poden aika-ajoin edelleen ikävää fiilistä raha-asioista. Nyt kun opiskelen on selvää, ettei kaikki mene ihan tasan. Se joskus harmittaa. Myös se, että tulot romahtivat opiskelun vuoksi, oli aika iso kolaus meikäläiselle. Olin kuitenkin psytynyt elämään aika makoisaa elämää töissä ollessani. Mutta pitäisi vain oppia olemaan stressaamatta raha-asioista, ne ovat kuitenkin loppujen lopuksi ihan hyvällä pohjalla. Mies ei myöskään ole ottanut pulttia siitä, että meikäläisen taloudellinen panostus ei ole ehkä ihan korkeimmasta päästä nyt. Mutta eletään niin, että mä panostan kouluun nyt ja tasoitan puntit sitten, kun olen taas kunnolla työelämässä. 

Meillä on myös onneksi miehen kanssa aika samanlainen käsitys rahasta ja sen käytöstä. Yhteiset menot maksetaan luonnollisesti puoliksi, omat laskut ja menot maksetaan itse. Kauppareissut hoituu "jos mä maksan nyt niin sä voit maksaa ensi kerralla"- meiningillä. Me ei jaeta ostoksia sinun ja minun ruokiin tai nillitetä senteistä. Se on hyvä. Mies vitsailikin, että ruuan suhteen meillä on eräänlainen "yhteinen lompakko". Ei ole myöskään tarvetta seurata kuukausittain, kumpi maksoi enemmän tai ei maksanut niin paljoa. Luotamme siihen, että tasaisesti mennään. 

 

Joka tapauksessa, me ei rahasta riidellän, korkeintaan stressataan (kun minä stressaan). Ja niin sen pitääkin olla. Tietenkin, meidän tilanne poikkeaa paljon esimerkiksi lapsiperheen tilanteesta. Siihen en osaa samaistua. Katsotaan sitä sitten tulevaisuudessa. 

Rahasta riitely ei ole kuitenkaan vain lapsiperheiden arkea, sitä tapahtuu meidän nuorempienkin parien piirissä. Fakta juttu. Mutta riidanaiheetkin lähtevät aikalailla asenteesta. Raha voi olla riidanaihe, jos siitä sellaisen tekee. Älkää tehkö. 

Omaa suhtautumista rahaan ja rahankäyttöön kannattaa miettiä siinä vaiheessa, kun yhteisen katon alle muuttaa. Avoimuus on kaiken a ja o.